Muna Pilluun

Polttarit, nuo villit karkelot ennen häitä. Vielä viimeisen kerran viedään ukko pitämään hauskaa, ikäänkuin sitä hauskaa ei muka vois pitää sitten kun on naimisissa. No en valita, hauskaa oli taas kerran. Tapahtumapaikkana tällä kertaa eroottinen ravintola Showtime.

Rankan urheilullisen polttaripäivän jälkeen suunnattiin siis nokka kohti ”soukkaria”. Ihan vaan siis sen takia kun siellä on hyvää olutta..

Istuskeltiin siinä pöydässä nautiskelemassa panimotuotteista ja juttelemassa mukavia. Kyllä niitä tyttöjäkin siinä kateltiin, siitä kuitenki on maksettu, ni sama se kai on ihastella naisvartaloita siinä mallasjuoman äärellä. Jos jollekkin ei ole konsepti tuttu, niin tytöt siis pyörähtelee siinä lavalla ja ottaa vaatteet pois. Sen jälkeen ne ruinaa tippejä kaikilta ja tulee ehdottelemaan yksityisiä tansseja yms. Henkilökohtasesti oon aika huono asiakas noissa paikoissa, kun en anna juurikaan koskaan tippiä.

Tällä kertaa paikalla oli kuitenkin valveutunut tissibaarin asiakas! Siinä joku emäntä kiehnäs taas alasti ja taas kerran olin sitä mieltä, että ei ollu kyllä tarpeeksi hyvä tämä täti, niin vierestä kajahti reilu nelikymppisen herrasmiehen ääni:”Anna sille tippiä!” No ilmotin kohteliaasti että enpäs kyllä anna, annan sitten jos on oikeesti hyvä show. Noh, herra suivaantu tästä ja taisi ensin sanoa että kyseinen eksoottinen tanssijatar ois kyseisen herran emäntä. Siinä käytiin lyhyt talouspoliittinen keskustelu misterin kanssa ja sitten tuli paras sitaatti mitä yöelämästä koskaan on kuultu. ”Mulla on käyny muna pillussa useemmin kun sulla lusikka suussa!” Vau! En usko että mulla on enää syytä elää, hienoin lause on jo tullu, tosta ei voi pistää paremmaksi!

Noh, poistuin paikalta baaritiskille ja satuin kysäsemään että mikäs ukko tollanen on. Baarimikko osas kertoa, että herra on jonkun kiuastehtailijan poika, eikä oo päivääkään tehny ite töitä ja on kanta-asiakas kyseisessä tissibaarissa.

No en voinu sitten pöytäänpalatessa tietenkään vastustaa kiusausta käyttää juuri opittua informaatiota. Sööri jatkoi taas tipeistä ja panemisen määrästä vouhaamista, jolloin sitten huomautin että eikö hävetä isin rahoilla katella tissejä? Aikamoinen WTF ilme oli herralla tovin ja sitten reagoi kyllä aika miehekkäästi. Kaatoi kaljansa mun päälle ja meni kauempaan pöytään istumaan. Siellä se sitten mulkoili kun poikien kanssa naureskeltiin ja jatkettiin maltaista nauttimista. Eikä annettu tippiä, mulkkuja kun ollaan.

Vielä vähän ennen valomerkkiä se tyyppi tuli ja kaato toisen kaljan mun päälle, vaikka ei oltu tehty ees muuta ku naurettu. Isin rahoista on hyvä pistää. Ehkä se oli se kun ei annettu tippiä. Pitäähän sitä jonkun valvoa seksityöläisraukkojen etuja! Nyt kun miettii tarkemmin, niin oltiin kyllä aika tunteettomia paskiaisia kun ei tippiä annettu lainkaan. Tosin pitää kyllä sanoa, että ilman kyseistä valveutunutta kansalaista ihan varmasti oltais annettu.

-axl

P.S Teemabiisi vielä alla, kyseinen Iskänpoika oli kyllä henkisen kehityksensä puolesta samalla tasolla ku biisin “solistit”.. ;)

Le Urpo

No nyt on taas reissut reissattu ja pääsen taas mun lempilapsen (eli tän blogin) kimppuun. Ei ollu ees ihan turha reissu Ranskaan, sieltä tarttu hyvä tarina mukaan. Tosin tää tarina poikkeaa siinä määrin normaalista, että taidan ite olla se urpo tässä. :p Eikun asiaan..

Tapahtuipa kerran Ranskan Alpeilla…

Sattui olemaan vapaailta järjestetyistä bileistä, niin päädyttiin porukalla vahingossa meidän hotellihuoneeseen juhlistelemaan ”välipäivää” vähän isommalla porukalla. Meno oli aivan huikeata ja pöydillä tanssittiin sellaisten hittien kuin Apinamies, Homosexuel ja Vamos A La Playa tahtiin. Joudun kyllä myöntämään, että musa saattoi olla iiiihan pikkuriikkisen kovalla. Noh, eipä mennyt kauan kun asiasta sitten tuli mukava ranskalainen herrasmies huomauttamaan. Kyseinen misteri oli siis sen meidän hotellin omistaja.

Joku tuli siis kertomaan, että ovella on vihainen fransmanni, joten päätin sitten hoitaa asian kohteliaasti ja menin nöyrällä asenteella ovelle. Nöyrä asenne karisi kyllä hyvinkin nopeesti, kun french mister sovelsi ranskalaista Le Tapaa hoitaa asioita. Eli huudetaan ranskaksi naama punaisena, välittämättä ymmärtääkö toinen puolta sanaa. Merde oli ainoa sana mikä omaan korvaan sieltä tarttu. Onneks olin musavideosta oppinu sanomaan että en ymmärrä, niin herra kohteliaasti kysyi ”Do you speak english?”. Myönsin puhuvani sujuvasti, johon reaktio oli se, että Le Tapaa sovellettiin entistä kiihkeämmin.

Sitten kun suomeksi sille sanoin että aivan sama miten paljon se siinä huutaa, niin en ymmärrä, niin tuli ”Do you understand NOISE?”. Vastasin ymmärtäväni ja kysyin mahtaako herra tietää mitä tarkoittaa RELAX. Ei ilmeisesti tiennyt. Le Tapa astui taas vauhtiin. Sitten taisin sanoa sille suomeksi vähän rumasti, niin elegantilta herrasmieheltämme paloi hihat ja kävi kiinni kraiveliin. Jotain hyvää ranskassa on siinä mielessä, että ne ei saa tulla ollenkaan kynnyksen yli siellä. Ei edes paikalliset poliisit. No tietenkin tönäisin ukon irti ja haukuin englanniksi sitten assholeksi. Kyllä se tossa kohtaa sen ansaitsi, olkoonkin että metelöitiin ja että ymmärsin ihan hyvin että musa pitäs laittaa pois. Jos ois hoitanut jollain muulla tapaa kun Le Tavalla, niin varmasti ois pistetty hiljemmalle.

Nomutta, herra siitä sitten suksi pois ja huuteli perään ”One minute! I get the police!” No tämäpä ei perussuomalaisen vekkulia ja nousuhumalaista iltaa pilannut ja mobilisoitiin koko bilejoukkio äkkiä naapurikämppään piiloon kengät mukana. Lattia puhtaaksi, huonekalut paikalleen jne. 2 minuutin päästä Sir Of France kolkutteli uudestaan ovelle poliisien kera. Ilme oli kyllä maksamisen arvonen. 2 minuuttia sitten 30 ihmistä hyppi pöydillä Vamos A La Playan tahtiin. Nyt oli edessä siisti kämppä, 4 vähän unisen näköistä jätkää pelkissä boksereissa pelaamassa korttia ja taustalla soi hiljaa Coldplay.

Siihen sitten menin ovelle ”Is there a problem officer?”

.

.

Ja poliisitki näytti hieman hämmentyneiltä. Siinä sitten setvittiin ja myönsin että meillä oli musa kovalla ja Sir Of France kävi huutamassa, mutta pistettiin hiljemmalle. Sitte sanoin että se kävi kiinni kraiveleihin (which is true) mutta herra alko jotai ilveilemään. Sitten sanoin että meillä on se videolla (which was not true) niin herra meni aika hiljaseks ja poliisit katteli sitä vähän pahalla.

Asia sitten sovittiin ja omistaja ja poliisit ei vaivannu loppuviikosta enää. Ilta meni vielä pitkään ja oli hauska, kuten koko reissu. Seppo Rätyä siteeratakseni ja vähän muokatakseni. Ranska on paska maa! Tai oikeestaan siis vaan ranskalaiset on Le Kyrpiä!

-axl

P.S Iso kiitos kaikille reissussa olleille! Norjassa nähdään! ;)

Pallonpuoliskon paras!

Edellisessä kirjotuksessa väitin että ei oo tullu vastaan onneks vielä yhtään naispuolista urpoa. Nyt kun tässä on viikon verran kaivellu muistipankkia, ni totesin että oon puhunu ihan höpöjä! Elon varrella on kuin onkin tullu vastaan erittäin vakuuttava tyttönen. Erään kaverin kanssa meillä oli montakin kohtaamista kyseisen neitosen kanssa, mutta kerron tässä yhteydessä vaan viimisestä kerrasta kun törmättiin ihanaisen naisen kanssa. Tästä jutusta on nyt aikaa useampia vuosia, mutta yritän kaivaa yksityiskohdat parhaani mukaan esille.

Oltiin viettämässä iltaa tosiaan muutaman ystävän kanssa silloisessa Puuteri nimisessä yökerhossa Suomen Turussa. Huomattiin jossain vaiheessa, että hurmaava naisihminen oli taas kerran eksyny samaan paikkaan meidän kanssa ja koitettiinkin vältellä koko ilta, että ei syntyisi taas mitään hankaluuksia. Kyseinen daamihan oli eräälle ystävistäni, kutsuttakoon häntä vaikka Eskoksi, erittäin kiukkuinen. Syykin oli ilmiselvä, Eskoa ei kiinnostanut kyseisen naisen seura kovasta yrittämisestä huolimatta. Vähempikin harmittaa! Noh, välttely ei onnistunut kovinkaan hyvin ja neitonen lyöttäytyi seuraan. Esko kilttinä miehenä yritti asiallisesti päästä neidistä eroon, mutta sillä ei ollut muuta vaikutusta, kuin että tytsy luuli Eskon leikkivän vaikeasti tavoiteltavaa.

Tilanne jatkui vastaavana suhteellisen pitkään. Jossain vaiheessa Esko otti kovemmat aseet käyttöön ja ilmoitti suoraan, että ei kyllä vois vähempää kiinnostaa ja käski tytön painua helvettiin. Ajattelin että seuraa pieni kiukuttelu ja poistuminen paikalta. Väärin. Emäntä alkoi kovaan ääneen haukkua Eskoa kusipääksi ja vastaavaksi ja kaatoi puolikkaan lonkeronsa Eskon päähän. Lähtiessään vielä huusi kovaan ääneen “Missasit tän pallonpuoliskon parhaan suihinoton!” Vau! Voi Eskoparka! Ei tienny mistä jäi vaille!

Noniin, ajateltiin sitten että tilanne jäi siihen. Väärin taas. Puolisen tuntia myöhemmin arvon leidi saapui jälleen paikalle, tällä kertaa täyden lonkeron kanssa. Ja LOISKIS kaatoi sen Eskon päälle. Ja kävi kiljuen kimppuun raapimaan ja repimään. Onneksi oli taas henkilökuntaa paikalla ja daami saatettiin ulos ravintolan tiloista ja päästiin jatkamaan iltaa hieman kosteina ja naarmuisina, mutta erityisen hilpeissä tunnelmissa.

Koitin miettiä mitä tapahtuisi jos mies käyttäytyisi vastaavalla tavalla joka kerta kun saa rukkaset. Voi olla että aika pian saisi turpaansa tai päätyisi putkaan. Oishan se kyllä hienoa kun voisi mainostaa itteensä tän pallonpuoliskon parhaana jossakin. Onkohan tosta suihinottohommasta järjestetty oikein kisat. Ois kiva tietää..

-axl

P.S Sellasta tänä vuonna. Lähden tästä Ranskaan reissuun, joten parin viikon tauko tulee Yöelämän Sankareihin valitettavasti. Mutta onhan siinä koko vuosi taas aikaa!

Hyvää uuttavuotta kaikille! Olkaa ihmisiksi!

Punanahka?

Tähän asti oon aina pitäny urpoutta suomalaisten yksinoikeutena. Tarkemmin ottaen suomalaisten miesten. Joskus on korviin kantautunu legendoja urpoista naisista, mutta luojan kiitos ei itselle oo vielä sellasia tullu vastaan.

On kyllä uskomatonta millaisista asioista eri ihmiset hermostuu. Tuntuu olevan kulttuurisidonnaista. Suomalainen urpo hermostuu avun tarjoamisesta, pitäähän nyt MIEHEN pystyä toimimaan itsenäisesti! Suomalainen urpo hermostuu erinäisistä hedelmistä, kyllähän ne nyt on aika kuvottavia! Banaanikin on suoranainen fallos symboli. Suomalainen urpo hermostuu lumitilanteesta, nyt asiaa pohtineena ymmärrän, että se koskee syvälle sydämeen, kun mieleen muistuvat lapsuuden runsaslumiset talvet, joita ei enää ole.

Nokkelimmat ehkä siis arvaskin jo, että tällä kertaa kohdattiin jotain täysin muuta..

Oltiin kuoron kanssa esiintymässä ja levittämässä joulun ilosanomaa Turun Akatemiantalolla täydelle salille. Väliajalla alkoi kurkkua kuivaamaan, ja reippain askelin bassojen kanssa suunnattiin kulku lähibaariin huuhtomaan pölyt pois kurkusta raikkaalla virvoitusjuomalla. Ehdittiin baaritiskille asti, niin englanninkielinen, oletettavasti Englannista kotoisin (murteesta päätellen) oleva herrasmies alkoi imemään palkokasveja nenäonteloihin. Syy oli varsin yksinkertainen. Meitä oli paikalla 5 henkilöä puku päällä ja jokaisella…… PUNAINEN KRAVATTI! Kyseinen misteri siis kirjaimellisesti näki punaista. Sieltä se pöydästään huuteli sitten (vapaasti käännettynä) ”Mikä vittu noiden punaisten krakojen vitsi on?” ”Näytätte ihan pelleiltä!” No vastattiin tietty kunniallisina ja kuuliaisina kansalaisina, että kyseessä oli kuoron esiintymisasu. Tämä ei kyllä miellyttänyt kansainvälistä herrasmiestämme missään määrin ja seuraava askel tässä ihanasti alkaneessa suhteessa oli ”Haluaisin leikata noi teidän kravatit irti!”.

Eipä siinä paljoa jaksettu antaa arvoa söörin huuteluille. Ennenkun tämä lähti hakemaan saksia tiskin toiselta puolelta.. Siinä kohtaa pitää myöntää että ihan vähän jännitti. Jostain syystä kuumapäinen, känninen britti sakset kädessä ei kuulosta hyvältä yhdistelmältä. Ehkä olen vaan jotenkin ennakkoluulonen. Onneks se ei koskaan kuitenkaan saanu niitä saksia sieltä tiskin takaa. Joutui tyytymään rinnan röyhistelyyn ja lievään tönimiseen. Tilanne ei ehtiny sen enempää kuitenkaan eskaloitua, kun paikan oma järjestyshenkilökunta tuli kehoittamaan herraa rauhoittumaan ja istumaan omalle paikalleen.

Saatiin virvoikkeet juotua rauhassa, vaikka pientä huutelua vielä naapuripöydästä kuulukin aina välillä ja päästiin takaisin Akatamiantalolle. Tosin muu kuoro oli jo lavalla ja juostiin puhelimiin puhuen siitä yleisön läpi takahuoneeseen hakemaan kansiot ja sitten vasta lavalle. Konsertti vietiin loppuun kunnialla ja monelle joulu alkoi jälleen meidän konsertista. Pitää vielä muistaa ehdottaa että vaihdetaan esiintymisasua. Tai ainakin eri värinen kravatti. Riskiä kantaa punaista vaatetta mukana koko ajan!

-axl

P.S Hauskaa ja Urpovapaata joulua kaikille! Yksi päivitys ehditään vielä tänä vuonna! Jättäkää kommenttia jos tarinat miellyttää / ei TODELLAKAAN miellytä!

Agitaattori

Vaikka baarit on täynnä urpoja taistelemassa kunniastaan, niin mikään ei kyllä vedä vertoja kotimatkoille baarista. Siellä pettyneet, nälkäiset ja väsyneet uroot viimeistään selvittelee nokkimisjärjestystä. Taas kerran siis pääsin olemaan osallisena varsinaisen alfa uroksen rinnan rummuttelussa.

Oli synkkä ja myrskyinen yö..

No ei kyllä ees ollu myrskyinen. Perus suomalainen syysilta ja opiskelijabileet ohi. Kotimatkalla alko maha kurnimaan ja päätin lähteä katsastamaan urpoja niiden luonnolliseen elinympäristöön – snägärille.

Ei kauaankaan tarvinu siinä ihmetellä kun jo lupaavan näköinen yksilö hoippui snägäriä kohti. Ensimmäinen repliikki mitä kaverin suusta tuona kuulaana syysiltana kuultiin, oli:” Mä en oo koskaan hävinny tappelua kadulla!” Lupaavaa! Vaikuttaa kerrassaan mainiolta herrasmieheltä! Tässä on nyt kauniin ystävyyden alun merkit ilmassa.

Siinä sitten jonoteltiin yhdessä ja juteltiin niitä näitä, niin tuli puhe laskettelusta ja löyty herran kanssa yhteinen sävel. Ajattelin jo hetken että tästähän selvittiin helpolla, kun löyty näinkin hyvä keskustelu. Kyllä sitä ihminen vaan voi olla väärässä. Erehdyin nimittäin puhumaan lumitilanteesta eri puolilla maailmaa. Klassinen virhe. Kyllähän se nyt ottaa päähän ihan ketä vaan, mua ainakin! Varsinkin kun satuin olemaan eri mieltä siitä, että missä sitä lunta sitten sataa eniten vuodessa. Kaveri ehdotti jotain paikkaa Kanadassa ja totesin vaan, että omien muistikuvien mukaan Japanin Niseko on se mesta missä sataa eniten lunta vuodessa. Noh, yöelämän sankari tottakai suivaantu – niinkun kuka tahansa normaali ja tervejärkinen ihminen tässä tilanteessa viimeistään suivaantuis – ja yltyi taistoon nyrkein ja hampain. Luojan kiitos kaveri oli sen verran hidas ja humalassa että osumia ei tullut ja pienen painin saattelemana säästyttiin vaurioilta ja mielipahalta. Huhhuh!

Tilanne onneks de-eskaloitu melkoisen nopeasti homman jälkeen ja pääsin ehjin nahoin kotiin syömään hampurilaista. Perään kyllä huudeltiin vielä ”Vittu mä tapan sut!” Ja muita luovia ja rohkaisevia kannusteita. Muistan kyllä että tästä eteenpäin en loukkaa kunniallisia kansalaisia keskustelemalla lumitilanteesta. En tiedä että mitä oikeen liikku itellä päässä. Se on varmaan tää ilmaston lämpeneminen kun kiristää hermoja tuolla saralla. Huh, arka aihe kyllä!

Sietäis kyllä hävetä meikän. Mokoma agitaattori.

-axl

Hedelmällistä Menoa

Tän tarinan urpo on aika kesystä päästä, mutta ilta oli niin hauska, että siitä on kyllä pakko kirjoittaa. :)

Sattuipa eräänä syysiltana olemaan hauskat synttäribileet, joissa oli naamiasasu pakko. Asun piti liittyä joko kirjaimeen H tai E jotenkin. Vielä parempi jos sai molemmat kirjaimet käyttöön. Itse pukeuduin luonnollisesti banaaniasuun ja ristin asun Etelän Hetelmäksi. Hyvä ystäväni – kutsuttakoon häntä tässä tarinassa vaikka Bruce Von Tulirinnaksi – pukeutui Hitleriksi.

Luonnollisesti ajateltiin Brucen kanssa, että kun baariin siirrytään, sinne siirrytään naamiaisasuissa. WRONG! Muut otti asut pois päältä, mutta Brucen kanssa urhoollisesti taisteltiin tiemme baariin naamiaisasuissa. Banaani ja Hitler on the road!

Baariin oli aivan älytön jono, mutta toisella ovella ei ollut yhtään ihmistä jonossa. Ilmeisesti jokin VIP sisäänkäynti. Kohteliaana nuorena miehenä tietysti kysyin ovimieheltä että pääseekö tästä sisään. Hämmästys oli kyllä valtaisa, kun vastaus oli myönteinen ja halusi katsoa vain paperit. Hetken vitkuttelun jälkeen ihan oikeesti päästiin siitä VIP puolelta kaikkien ohi ja ilmaseks sisälle. Jipii!

Baarikokemus oli sitä mitä se nyt yleensä on. Paskaa musiikkia liian kovalla. Kaikki aivan älyttömän kallista. En tajua että mikä baareissa on muka niin hienoa. Mutta mielenkiintoseks osottautu ihmisten reaktiot meitä kohtaan. Bruce oli tässä vaiheessa luopunut Hitler asunsa hakaristeistä ja viiksistä. Jäljellä oli siis pelkästään saksalaistyyppinen, etäisesti sotilasta muistuttava naamiaisasu. Ja tunnelma oli SILTI vähintäänkin uhkaavan painostava. Hienoja kommentteja sai kyllä kuulla. ”Vitun NATSI! Miks sulla on NATSIvaatteet päällä!?” Kaikki saksalaiset oli/on natseja. Okei. Ei kai siinä kun toisen massamurhaajan kuvalla varustettu t-paita päälle ja menoks. Hipit ainakin tykkää. Che on niin ihq!

Noh, meidän osalta baari-ilta päättyi, kun pokemies – tuo kapakkien kuningas – tuli kehoittamaan herra Von Tulirintaa riisumaan NATSIasunsa, koska ”asiakkailta oli tullut valituksia”. Siihen loppui VIP vieraana olo. Päätettiin suosiolla siirtyä snägärin kautta jatkoille.

Snägärit on kyllä hienoja paikkoja urpojen havainnointiin. Pääsee seuraamaan ihan luonnollisessa elinympäristössä niitä. Tääkään snägärikeikka ei ollu poikkeus. Naamiaisasut herätti suunnatonta närkästystä. Odotettavissa. Hämmentävä seikka oli kuitenkin se, että ketään ei kiinnostanut Hitler. Eräskin vihainen nuorimies – kutsuttakoon häntä tässä tarinassa Sitruunaksi – oli äärettömän agitoitunut banaaniasun johdosta. Kyllähän se on pakko ymmärtää. Voihan se olla vastenmielinen hedelmä! ”The only thing I find more disgusting than pee, is bananas!” – Kyle Broflovski

Oli käsirysy kyllä melkoisen lähellä kun Sitruuna kiihtyi kiihtymistään. Ois ollu kyllä varmasti hauska näky kun ois siitä taistoon ryhtynyt. Banaanien kunniasta taistellut hamaan loppuun asti!

Sitruuna lähti vielä kaverinsa Omenan kanssa jatkoille. Naama happamana istui sohvalla ja kenkkuili, kun pidettiin muut hauskaa. Vielä myöhemminkin meinas käydä kiinni kun selvis että sen tyttöystävä on samassa koulussa mun kanssa. Jostain syystä tilanne eskaloitu välittömästi kun tää tieto tuli ilmi! Ilta kuitenkin päätty onnellisesti ja kukaan ei loukkaantunu. Fyysisesti ainakaan. Tulipa ainaki opittua että banaanit on jopa Hitleriä agitoivampia. Ja että ihmisillä ei tunnu olevan huumorintajua lainkaan. Pitää muistaa että ei pakota omia lapsia syömään hedelmiä. Tulee traumoja vielä! Rankkaa olla hedelmä!

-axl

Super Urpo

Olinpa tuossa joku aika sitten maamme pääkaupungissa viettämässä iltaa hyvän ystävän ja parin viehättävän neitosen kera. Itse ilta sujui ilman kummallisia sattumuksia, mitä nyt pari tavallista känniääliötä riekkumassa. Kotimatka oli tällä kertaa illan mielenkiintoisin ja ajatuksia herättävin osuus.

Bussipysäkillä bussia odotellessa seurasin kun autotien toisella puolella olevalle nuorelle porukalle iski kiire linjurin kyytiin – onhan se täysin ymmärrettävää, ulkona on kylmä. Tällä kertaa kiire oli niin kova, että eipä siinä ehtinyt ilmeisesti katsella ensin vasempaan, sitten oikeaan ja vielä kerran vasempaan tietä ylittäessä. Joukkion etummainen juoksi siis suoraan taxin eteen. PAM! Hetken aikaa mietin että mikähän sinne alle jäi, kun  näytti aivan törmäystestinukelta se pötkylä joka siellä ilmassa muutaman metrin korkeudessa kieppui ja lopulta mätkähti maahan.

Valveutuneina kansalaisina matkassani olleen viehkeän neidon kanssa autoimme luonnollisesti heti pysäyttämällä liikennettä ja soittamalla hätänumeroon. Sivusilmällä sitten huomasin, kun yliajetun tytön possen pääurpo repi kaveriaan ylös maasta ja koitti ilmeisesti herättää kyseistä neitoa. Noh, lääkärisarjoista ja elokuvista viisastuneena tiesin, tai ainakin oletin, että uhria ei saa liikuttaa kovinkaan mielellään ja asiasta sitten kohteliaasti mainitsin kyseistä operaatiota suorittaneelle herralle. Ja ilmoitin myös, että hätänumeroon on soitettu, apu on tulossa. Vastaus oli kyllä melko omaperäinen. “Painukaa vittuun siitä! Ei täällä oo mitään katottavaa! Tää on meidän välinen juttu! Ei tässä mitään apua tarvita!” Hyvä ettei käynyt misteri ihan käsiksi asti. Hieno mies.

Tässä vaiheessa oli jo liikenne saatu seis, eikä suurempaa vaaraa enää näkyny olevan, niin päätin totella herran kehoitusta välttyäkseni isommilta käsirysyiltä ja siirryin tien laitaan odottelemaan bussia. Poliisikin tuli jo paikalle ja luonnollisesti tiedusteli vähän törmäysnuken kavereilta että mitäs mitäs. Siellä se sama kyseinen misteri huusi ja aukoi päätään poliiseille. Näytti että niihinkin käy kohta käsiksi. Mahtava veijari, varmasti mukavaa seuraa.

Tarina ei kerro kuinka tytölle lopunperin kävi, mutta ennen kun nousimme bussin kyytiin ehdin vielä nähdä kuinka ambulanssisedät nostivat tytön paareille. Kääntyi itse selälleen se tyttö. Toivottavasti tytölle kävi hyvin.

Olisi kyllä voinut pyytää vaikka käyntikortin siltä hienolta herralta. Kutsua vaikka viettämään joulua. Niin hieno mies oli hän. Mistähän näitä urpoja oikein sikiää?

-axl